K Week ja yksinäinen vanhus

Ja niin saapui K Week. Eli yliopiston orientoitumisviikko/uusien opiskelijoiden initiaatioriittiviikko/"pidä hauskaa ja juhli kuin pieni eläin ennen kurssien alkua" -viikko.

 Viikko alkaa sillä, että freshmanit, eli ensimmäisen vuoden opiskelijat, muuttavat virallisesti kampukselle. Ne, jotka siis asuvat kampuksella, eli käsittääkseni suurin osa ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoista. Muuttoa varten on oma tapahtumansa, missä vapaaehtoiset auttavat tavaroiden autoista purkamisessa ja sisään roudaamisessa yliopiston orkesterin soittaessa taustalla. Ihan järkevä järjestely, sillä muutaman tunnin aikana muuttajia on ihan käsittämätön määrä. Lähialueen tiet olivat ihan tukossa. Tässä Kirwan Toweriin (ks. edellinen postaus) muuttavia uusia opiskelijoita.

Kentuckyn yliopiston (ja koko Kentuckyn ja kaikkien sen urheilujoukkueiden) virallinen väri on sininen. Sinistä kaikkialla. Hyvin, hyvin suuri osa pukeutuu ainakin näin avajaisviikolla siniseen. Alla yliopiston kirjakauppa. Siellä myydään enemmän sinistä krääsää kuin itse kirjoja. Tästä kohdasta aina tuonne perälle asti (sekä vasemmalle ja oikealle ulos kuvasta) ei ole mitään muuta, kuin sinistä tavaraa. No ehkä ihan vähän jotain muitakin värejä - mutta varmasti UK/wildcats/tjsp. tekstillä tai logolla. Kai munkin on jossain vaiheessa jotain heimotavaraa ostettava.

... Jos en satu saamaan sitä tavaraa ilmaiseksi sitä ennen jostain. K-Week pitää reilun viikon aikana sisällään erilaisia tapahtumia aamusta iltaan ja hyvin suuressa osassa kantava teema on "ilmaista tavaraa!"

Niiku esim. "Tule tutustumaan Christian Student Fellowshipin toimintaan ja saat ilmaista ruokaa". Tai "Esitelmä seksuaaliterveydestä college-opiskelijoille - ja ilmainen t-paita!"

Tässä lähiseudun yritykset ja kauppiaat esittäytyvät opiskelijoille (kuvaa klikkaamalla suurempi versio, kuten monissa muissakin kuvissa muuten blogissani):

Itse an jaksanut paikalle pahimpaan ruuhkaan heti tämän torin auettua, mutta jono oli silti noin pitkä (tai ei itseasiassa mahtunut kuvaan). Saaliksi tuli mm. ilmainen lounas erilaisten maistiaisten johdosta, ilmaisia (sinisiä) kyniä ja (sinisiä) vihkoja, kaksi kampaa, (sininen) kynsiviila, rusketusvoide, (sininen) frisbee, (sininen) kauppakassi, kaksi (sinistä) neopreenistä cup holderia ja noin 5 cm nippu alennuskuponkeja eri liikkeisiin. Kaiken tämän rojun lisäksi sain kyllä ihan hyödyllisiäkin esitteitä, kuten paikallisten aika vähäisten bussilinjojen karttoja ja aikatauluja. Ja vähän vähemmän hyödyllisiä esitteitä, kuten "The college girl's guide to real protection in a hooked-up world". Sen sanoma on kutakuinkin: "Älkää nyt hemmetissä harrastako seksiä ennen avioliittoa!" Siinä on niin hyviä pätkiä, että pitää ehkä myöhemmin ottaa kuvia ja tehdä niistä oma postaus.

Kovin montaa ateriaa en ole täällä olon aikana joutunut itse ostamaan. Ensimmäisinä päivinä joku aina tarjosi kun käytiin syömässä. K-Viikon alettua joka paikassa on ilmaista ruokaa. Se saattaa tarkoittaa sitä, että käyn "tutustumassa" jonkin kristillisen järjestön toimintaan, mutta who cares? Ei nämä paikallisetkaan tunnu välittävän, vaikka olisivatkin maallisemmasta päästä opiskelijoita. Joskus se voi olla Starbucksin ilmainen jääkahvi ja pala kakkua. Ja joskus kirjaston kiertokäynnin yhteydessä tarjottuja välipaloja. Täällä on huomattu, että kun jaetaan köyhille opiskelijoille jotain ilmaista, heidät on jostain syystä paljon helpompi saada osallistumaan tapahtumiin.

 Uusille opiskelijoille on lisäksi paljon initiaatio-ohjelmaa. Sinne saavat osallistua myös yliopistoa vaihtaneet opiskelijat (UK:ssa ensimmäistä vuotta) ja me vaihto-oppilaat. Uudet ja "uudet" opiskelijat jaetaan noin 10-20 hengen K Teameihin, joiden kanssa näihin ohjelmiin olisi tarkoitus osallistua. Kaikki alkoi suurella urheilukentällä, missä noin 350 K Crew leaderiä odotti uusia opiskelijoita:

Pikaisella laskusuorituksella ja oletetulla vähän vajaan 15 hengen keskiryhmäkoolla paikalle saapui siis noin 5000 opiskelijaa "tutustumaan toisiinsa". Ohjelma sinänsä oli ihan hauskaa, erilaisia leikkejä ja pelejä, ensin K Teamin, ja illan edetessä kaikkien kentällä olijoiden, kanssa. Leikit usein menivät niin, että piti etsiä vaikka mahdollisimman monta samassa kuussa syntynyttä ihmistä koko kentältä läjään tai joku, jolla on mahdollisimman samanlaiset kengät ja sitten piti suorittaa jokin tehtävä yhdessä.

Alkuperäinen K Teamini sattui olemaan hieman flegmaattinen, kukaan ei oikein tuntunut innostuvan mistään. K Crew leader oli myös vasta toisen vuoden opiskelija ja vähän avuton kannustamaan ihmisiä tutustumaan. Eikä itsekään vaikuttanut kovin innokkaalta. Lisäksi kaikki, joita illan aikana tapasin, olivat hieman vaivaannuttavia minun kannaltani. Useimmiten 5-10 vuotta nuorempia ja hieman eri planeetalta. Urheilijoita, fraternity/sorority -tyyppejä... ja sellaisia, jotka muutenvaan vieroksuivat minua koska olin vaihto-oppilas ja vanhempi.

Ei siis ollut kovin suuri menestys minun osaltani, ja päätinkin skipata loput tapahtumat, missä olisi ollut tarkoitus kokoontua K Teamin kanssa.

Tämä taas johti jonkinlaiseen yksinäisyyden tunteen puuskaan viikonlopun aikana. En tietysti ollut järjestänyt muuta ohjelmaa viikonlopulle, vaikka useampiakin ehdotuksia oli heitetty ilmaan School of Educationin mukavien ihmisten toimesta. Kaikissa tapahtumissa viikonloppuna pyöri lähinnä näitä nuorempia opiskelijoita, huonekaverini ei ollut vielä saapunut, enkä tuntenut oikein ketään asuntolastakaan vielä (ja lähinnä siellä asui tässä vaiheessa niitä nuorempia).

Jos joku erehtyi jossain tapahtumassa puhumaan minulle, aloittaen kahdella tyypillisellä kysymyksellä: Mistä olet kotoisin (S-T: "Moi, oon Suomesta, mistäs sä?") ja minkä vuoden opiskelija olet (S-T: "Oon tavallaan niinku vaihtojatko-opiskelija..."), niin lähes 100% varma reaktio oli hämmennys. Ai toi ei ookaan amerikkalainen. Öm, se puhuu hassusti. Apua, oot vanha! Ja tämän hämmennyksen läpikäytyään ekan tai tokan vuoden opiskelija todennäköisesti kääntyi äkkiä kavereidensa puoleen jatkamaan jotain muuta keskustelua tai liukeni vähin äänin paikalta. Hienoa :D Sehän auttoikin hirveästi ulapalla olevan ulkkariopiskelijan yksinäisyyteen ja vierauden tunteeseen...

Muista vaihtareista ja ulkkariopiskelijoista noin puolet on kiinalaisia, 25% intialaisia ja lopuista suuri osa muista Aasian maista. Tykkäävät hengata keskenään ja puhua kiinaa/hindiä/koreaa/...

Täydelliseen epätoivoon vaipumisen esti se, että olin onneksi tutustunut joihinkin mukaviin tyyppeihin ennen viikonloppua ja näkisin heitä varmasti uudestaan, sekä se, että asuntolassa oli pari kiinnostavaa tyyppiä, joiden kanssa en vain ollut ehtinyt vielä puhua enempää. Lisäksi odotin kämppistäni saapuvaksi ja odotan edelleen innolla kurssien alkamista - siellä tapaan muita vanhusopiskelijoita vihdoin.

Nyt maanantain tultua elämä vaikuttaa taas valoisammalta ja vähemmän yksinäiseltä. Taidankin lähteä tästä paikallisen kauppakeskuksen ilmaisella bussikyydillä vähän hakemaan ilmaista tavaraa ja ruokaa! (Ja samalla ostamaan ko. kauppakeskuksesta loput tavarat, mitä vailla vielä olen... Kuinka näppärä temppu kauppakeskukselta..)