LäSKiäiset

Keskiviikkona, kaksi päivää ennen lähtöäni, järjestin kavereille läksi... Eikun siis läSKiäiset. En tässä käsittele kaikkia illan yksityiskohtia kovin seikkaperäisesti, koska tätä blogia lukee kai useampi sukulainenkin.. Terkkuja Äidille!

Illan kantava teema oli läskistyminen ja maalaisjunttius, minkä johdosta laitettiin vedonlyönti pystyyn, minkä painoisena palaan takaisin vuoden vaihdon jälkeen. Laitetaan sama veikkaus pystyyn vielä tänne blogiinkin, niin ne raukat, jotka eivät paikalle päässeet, voivat myös osallistua. Annan pari viikkoa aikaa osallistua, minkä jälkeen saatan satunnaisesti päivitellä väliaikatietoja painon kehittymisestä. Jos kehtaan.

Virallinen aloituspaino mitatiin, ja se oli 52,6 sivistyneiden ihmisten yksikköä (kg) - jenkkiläisittäin noin 116 lb.
Suurin järkevä veikkaus (57,3 tonnia ja 152,6 kg) jälkeen oli 69 kg ja kevein 49 kg. Keskiarvo oli 56,8 kiloa. Jos laskin oikein näin megaväsyneenä tätä kirjoittaessa.



Voittaja saa mainetta ja kunniaa, ja jos satun tuon onnekkaan kanssa samaan maailmankolkkaan joskus, tarjoan McDonaldsista vapaavalintaisen supersize-aterian! Mietimme palkintomahdollisuudeksi kyllä myös "yötä Sintun seurassa" sitten kun palaan, mutta kuka silloin uskaltaisi ja haluaisi enää veikata kovin suuria lukemia? :D (terkkuja taas niille sukulaisille)

Pari viikkoa aiemmin oli erään kaverini läksiäiset Hollantiin muuttamisen johdosta (Terkkuja Jennylle!) ja koska hänellä oli niin hieno hollantilaishattu, niin minun oli ihan pakko kopioida idea ja laittaa stetsoni päähän omiini. Menikin vahingossa vähän överiksi ja päädyin pukeutumaan näin tyylikkäästi. (Parempia kuvia odotellessa, mutta ainakin näyttää olevan kivaa)

 

 Illan musiikki oli pääasiassa kamalaa kuraa, esim. tällaista:

Seuraavana päivänä oli mahdollisesti hieman heikko olo, mutta ohjelmassa oli pari pakollista menoa, joten oli vain urheasti kammettava itsensä sängynpohjalta ja lähdettävä asioille - tukka hapsottaen, likaisissa vaatteissa, naama pesemättä ja epäilen, että haisten aika tuoreelle, sillä tuli hieman kiire lähdön kanssa.

Sijoitusneuvojan tapaaminen pankissa oli aika kiinnostava tilaisuus. Minä kulahtaneessa olotilassani ja sijoitusneuvojana hienoon pukuun pukeutunut, oikein sliipattu, noin itseni ikäinen mies. Hävetti. Olin ihan varma, että vaikka kuinka nojaan tuolissa kauemmas ja yritän hengittää toiseen suuntaan, haisen kuolemalle. Lisäksi aivotoiminta oli aika vähäistä, joten sain koko tuokion aikana tuskin yhtäkään koherenttia lausetta suustani. No, pankkijutut tuli kuitenkin hoidettua ja tasasin puntit myöhemmin tsekkaamalla sijoitusneuvojan profiilin facebookista (kyllä, olen fb ja google -vakooja...) ja löysin sieltä vähemmän mairittelevia valokuvia ko. pankin työntekijöiden ryyppyreissuilta :D Tunnistin kuvista pari muutakin minua palvellutta pankin työntekijää. Haha! Hei... Oikeesti.. Opetelkaa käyttämään niitä yksityisyysasetuksia, ettei asiakkaat löydä teistä tuollaisia kuvia...

Lisäksi kävin palauttamassa duuniin rahastusvälineet, pohjakassan, avaimet ja ilmaisen HSL:n matkakortin. Nyyh. Kotiinpaluumatkalla maksoin dösälipusta ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Loppupäivä menikin lähinnä koomatessa, enkä saanut tehtyä läheskään kaikkia niitä pieniä matkavalmisteluja, mitä olisi ollut hyvä tehdä, ettei tule perjantaina kiire. Ennen lentoa perjantaina tuli kiire.