Wakuwaku!

Kaksi päivää lähtöön. Tänään vihdoin tuli tieto isäntäperheestä. Viisihenkinen perhe. Alkoi heti jännittää (japaniksi jännittämisen onomatopoeia on "wakuwaku") ainakin potenssiin tuhat. Jotenkin koko reissu ja tuleva oleskelu Hakodatessa tuntui heti vielä paljon todellisemmalta kuin aiemmin.

Isäntäperheeni vaikuttaa ainakin paperilla varsin mukavalta. Joskin aiheuttaa hieman ristiriitaisia fiiliksiä, että perheessä on kolme tyttöä, 4, 6 ja 8-vuotiaat. Kaksi vanhempaa ovat jo koulussa ja nuorin tarhassa. En ole ikinä ollut kovin lapsi-ihminen... Tuntuu, etten osaa oikein olla lasten kanssa luontevasti, mutta ehkä se on silti pienempi huoli siihen verrattuna, että osaanko olla luontevasti japaniksi :D Ryntäsinkin tänään vielä Muumikauppaan etsimään lapsille tuliaisia. Mukaan tarttui pari puista kännykkäkourua vanhemmille tytöille ja nuorimmalle "taikapyyhe", eli pienenpieneen tilaan pakattu kasvopyyhe, joka sitten kastuessaan laajenee. Kävin myös Jennin vinkistä hakemassa Helsinki ja Suomi postikortteja mahdollisille muille kohtaamilleni japanilaisille pikkutuliaisiksi.

Erittäin positiivinen juttu on se, että Google Mapsista vakoilemalla selvisi, että perhe ei asu ihan maalla. Varsin kohtalaisen matkan päässä Hakodaten keskustasta, missä opiskelupaikka sijaitsee. Joutuu tuoltakin ilmeisesti hetken tekemään matkaa, mutta ei sentään tuntikausia päivässä.

Perhe harrastaa mm. "kyanpu" eli camping, "okaasan" harrastaa lisäksi puutarhanhoitoa ja "otoosan" kalastusta. Että luulisin ainakin luontokuvien Suomesta uppoavan hyvin - Niitä minulla onkin kannettavalle siirrettynä satoja, sillä isäni sattuu harrastamaan valokuvausta. Lisäksi on paljon valokuvia perheestä, suvusta, Helsingistä ja Suomesta yleisesti. Isäntäperheen vanhempien työpaikoista en oikein ottanut vielä selvää - liian vaikeita kanjeja. Ilmeisesti siinä oli joidenkin yritysten nimet.

Nyt pikapikaa nukkumaan. (Hahahah. Tosi huono onomatopoeia-vitsi.) Huomenna olisi tarkoitus herätä seitsemän jälkeen, vaikka onkin täysin vapaa, pakkaamiselle omistettu päivä tiedossa. Olen epätoivoisesti yrittänyt hieman valmiiksi kääntää unirytmiä Japanin kelloa suosivammaksi. Eli tiedossa ihan liian lyhyet yöunet ja väsyneenä huomenna vielä enemmän stressaamista. Onneksi lento lähtee keskiviikkona vasta viideltä iltapäivällä, niin on aikaa vielä samana päivänä säätää.

Muutto muutettu, 1 viikko lähtöön!

Tuntuipa muuttaminen rankalta tällä kertaa. Oli niin monta rautaa tulessa samalla ja muutin isommasta tilasta pienempään, joten tällä kertaa muutto oli monella tapaa aika koetteleva kokemus. Mutta nyt se on onneksi ohi ja voin taas keskittyä täysin rinnoin stressaamaan tulevaa Japanin matkaa!

Pariksi viikoksi japanin opiskelu jäi lähes täysin unholaan ja tyrmistyksekseni suurimman osan 2,5 vuodessa oppimastaan ehtii tuossa ajassa unohtaa. Siltä ainakin tuntuu. Voi tosin olla kyseessä vaan yleinen aivojen ylikuormitustila kaiken säädön ja hässäkän keskellä. Uskon onneksi, että tuo kieli taas palaa aivojeni perimmäisistä sopukoista parempaan muistiin aika nopeasti, kun sitä alkaa enemmän käyttää. Etenkin sitten kun jo viikon päästä pääsen Japanin kamaralle. Siis, aivan oikein, viikon päästä tähän aikaan istun jo lentokoneessa vielä hermostuneempana.

Viime viikonloppuna ehdin myös käydä parin yön verran perheemme mökillä Valkeal... eikun siis Kouvolassa. Täysin ansaittu aivojen nollausviikonloppu, jonka aikana en tehnyt yhtään mitään hyödyllistä. Lähinnä istuin mökin kuistilla, ihmettelin metsän hiljaisuutta, katselin taivasta ja järvenselkää ja täytin japanilaisia ristikoita. Ennenkuin joku pääsee irvailemaan, pitää huomauttaa, että näillä ristikoilla ei ole mitään tekemistä muun Japani-innostukseni kanssa, ne ovat vain hauskoja täyttää ajattelematta sen kummempia! Nii!

Niin hyvin suojassa hyttysiltä, että vain käsi näkyy. Olen se minä. Tyylikkäänä, kuten aina.

Sain lisäksi lauantaina aivan ihanan lahjan Jenniltä. Minulla oli pyörimässä pieni nippu japanilaisia origami-papereita kotona ennen muuttoa, joten päätin antaa ne Jennille, joka enemmän kaikenlaista askartelua harrastaa - ja on sattumoisin asunut puolet elämästään Japanissa. Minähän todennäköisesti en saisi kauniista koristeellisista papereista mitään kaunista tai käyttökelpoista aikaan. Jenni olikin tehnyt minulle lahjaksi pienen kirjasen, jonka kansissa hän käytti paria antamaani paperia. Ihana!

Varmasti otan kirjan mukaan matkalle ja se tulee todennäköisesti pienen kokonsa ansiosta toimimaan juuri sopivana muistikirjana, johon voin kirjoitella huomioitani eri asioista tai vaikkapa uusia/hyödyllisiä/myöhemmin tarkistettavia sanoja tai kanjeja :) イェンニさん、本当にありがとうございました！ (Noinkohan kirjoitat nimesi japaniksi?)