Keskiviikkona 17.8. piti siirtyä Lexingtoniin. Ari ystävällisesti vei minut lentokentälle ja matkalla sain taas kerran huomata, että kaikki on isompaa ja mahtavampaa Ameriikan ihmemaassa - ruuhkia myöten. No tuohon suuntaan (Baltimoren kentälle) ei ruuhka ollut onneksi niin paha, kuin vastakkaiseen ja oltiin varattu hyvin aikaa, joten kentälle saapuessani lentoon oli vielä 2,5h aikaa.
Amerikkalaiset halpa- eli normaalilentoyhtiöt, kuten United Airways, jolla matkustin, veloittavat kaikesta. Olin jo etukäteen netissä check-inin yhteydessä maksanut ruumaan menevästä matkalaukusta aiheutuvan $25 maksun ja näytin vain laitteelle valmiiksi tulostetun lipun viivakoodia, heitin laukun hihnalle ja ilmeisen puhekyvytön virkailija lätkäisi siihen tarrat ja that's it. Turvatarkastuksenkin jälkeen aikaa jäi vielä 2h.
Lentomatka vaihtoineen (Charlotte, Pohjois-Carolina) sujui yllätyksettömästi. Ensimmäistä laskua ennen ilma tosin oli hieman kuoppaista ja lentoemon kuulutus kuului kutakuinkin: "Ladies and gentlemen, we are now OOOPS! Ehehe..." kun kohdalle sattui vähän isompi jysäys :D
Ilma oli kivan pilvetön ja pääsin lentokoneesta käsin havainnoimaan, että Kentucky todella on nimensä veroinen "Bluegrass state" - ruohokenttiä joka puolella. Ja niitä hevosia. Paljon hevosia. Hevosia joka puolella. Ensimmäinen vaikutelma lentokentällä kuitenkin oli pöpökammo:
Jotenkin kuvittelin, että jotain tällaista olisi vain Japanissa (enkä ole sielläkään nähnyt). Napista painamalla siis pytyn reunuksen muovi kiertyy uuteen pöpöttömään kohtaan.
Kentällä minua oli vastassa tohtori Sharon Brennan. Ihana, ihana, ihana leidi! Aivan ihastuttava nainen. Hän on yksi niistä ihmisistä Kasvatustieteen laitoksella (tai siis.. täällä School of Education), joiden kanssa tulen eniten olemaan tekemisissä vuoden aikana ja minulle nimetty opinto-ohjaaja. Hän ja miehensä Jim, veivät minut ensin kirjautumaan asuntolaani, tarkistamaan mitä tarvitsen huoneeseeni ja sitten syömään kirjakauppaan. Siis, heidän suosikkikirjakauppansa yhteydessä sijaitsevaan ravintolaan.
Ruoka oli loistavaa ja minulle myös ilmaista. Keskustellessa kävi ilmi mm. että he olivat asuneet joskus pari vuotta Ruotsissa ja käyneet monesti Suomessakin. Ja matkustelleet muutenkin paljon. Vaikuttivat paljon sivistyneemmiltä, mitä ennakkoon minua peloteltiin Lexingtonilaisista :P
Matkalla liikennevaloissa Jim osoitti alla näkyvää tarraa ja kommentoi, että hyvin sanottu. Kysyin sitten, että onko teekutsuilijoilla täällä paljon kannattajia ja vastaus kuului, että Lexingtonissa ei niin paljon, mutta Kentuckyssa valitettavasti on suhteellisen paljon. No oikeastaan tiesin sen jo jotenkin, koska luin, että Kentuckyn senaattoriksi oli edellisissä vaaleissa valittu valtakunnassa ensimmäistä kertaa teekutsulainen.
Dr. Brennan oli pienestä vastustelustani huolimatta sitä mieltä, että koska olen täällä vain niin vähän aikaa, ei ole mitään järkeä itse ostaa huoneeseen tarvittavia juttuja ja ruokailun jälkeen he kuskasivat minut kotiinsa odottamaan, kun he etsisivät minulle lakanat, peiton, tyynyjä, pyyhkeen ja lukuvalon. Heidän "humble abode"nsa ("matala maja") ei mielestäni ollut ihan niin humble ja epäjärjestyksessä, kun he pahoittelivat astuessani sisään. Talo oli valtava (ainakin näin Suomalaisella mittapuulla) ja kaikki tiptop.
Juotavaa tarjottaessa pyysin vettä. Sain kupillisen vettä jäillä ja sitruunan viipaleella - hienosta Arabian kupista! Sanoivat, että toivottavasti siitä tulee kotoisampi olo :)
Tekstiilit tulivat kyllä tarpeeseen, sillä huoneen saadessani se näytti tältä:
Siellä ei siis ollut mitään muuta kuin huonekalut ja patja. WC:ssä oli yksi rulla paperia valmiiksi, jatkossa nekin pitää tuoda itse. Tai siis sopia, kuka meistä neljästä (minä, kämppis ja viereisen kämpän kaksikko, joiden kanssa WC ja suihku jaetaan) tuo paperin. Tässä vielä minun puoliskoni huoneesta toisesta suunnasta. Työpöydän tuolilla jo lainatekstiilini. Toisella laidalla huonetta kämppiksen vastaava setti, mutta tiivistettynä metriä lyhyempään tilaan.
Tässä vaiheessa kämppiksestäni ei ollut mitään tietoa. Ainoastaan ovessa luki hänen etunimensä "Brittany", mistä päättelin nokkelasti, että hyvin todennäköisesti kämppikseni on paikallinen, eikä toinen vaihtari. Tavallaan ihan kiva, niin tutustuu paikallisiinkin. Mutta toisaalta taas toisesta yhtä ulapalla olevasta vaihtaristakin voisi olla jotain iloa henkisenä tukena.
Keskiviikkona sammuin noin minuutissa sen jälkeen kun vain sain lakanat sänkyyn. Torstaiksi Dr. Brennan oli pyytänyt erään jatko-opiskelijan, Kathrynin, minua vastaan asuntolaan, näyttämään minulle kampusta ja viemään ulkomaalaisten opiskelijoiden check-in -tilaisuuteen, johon minun olisi ollut yksin vaikea löytää. Kathryn valikoitui oppaakseni kuulemma sen perusteella, että "te vaikutatte siltä, että viihtyisitte hyvin yhdessä". Viihdyttiin :)
Kathryn kierrätti minua oikeastaan koko päivän ympäri kampusta, käytiin syömässä ja kahvilla ja jossain välissä siinä ulkkareiden tilaisuudessakin, mistä en kyllä saanut juuri mitään irti verrattuna päivän muuhun ohjelmaan. Lisäksi tapasin lisää porukkaa School of Educationissa. Kaikki vaikuttivat oikein mukavilta ja fiksuilta - luulen, että viihdyn laitoksellani oikein hyvin. Vaikuttivat myös aidon innostuneilta saadessaan suomalaisen opiskelijan. Kathrynkin on muuten käynyt Suomessa (eli Helsingissä) matkalla joskus. Laitoksella on paljon kansainvälisiä tyyppejä, jotka ovat matkustelleet paljon ja asuneet pitkiäkin aikoja kuka missäkin päin maailmaa.
Kampus on varsin viihtyisä, vihreä ja kivoja rakennuksia. Kaikki on kävelyetäisyydellä ja asuntolani on sijoittunut oikein mukavasti keskelle kaikkea. Ihan vieressä on urheiluhalli kuntosaleineen ja kiipeilyseinineen ja toisella puolella vieressä on kirjasto, ruokala ja starbucks. Kolmannessa suunnassa toinen ruokala ja pieni kauppa. Seuraavat kuvat otettu perjantaina, kun minulla ei aamupäivällä ollut mitään ohjelmaa.
Memorial Hall:
Aamupalaksi heinäsirkkaa nauttiva isohko hämis. Mittakaavaa antaakseni, hämis oli noin 20 sentin kolikon kokoinen. Siis tuo vartalo, ilman jalkoja...
Kansainvälisten asioiden toimiston rakennuksen ulkopuolelle on ripustettu kaikkien niiden maiden liput, joista UK:ssa sillä hetkellä on opiskelijoita. Lippurivi jatkuu rakennuksen ympäri, mutta sattuneesta syystä esittelen tämän puolen taloa.
Asuntolani lähellä oleva kirjasto (minkä alakerrassa on se ruokala ja Starbucks).
Lähes kaikki tapaamani ihmiset (ekan vuoden opiskelijoita lukuunottamatta) ovat sitä mieltä, että tuo kirjasto on jotain aivan käsittämättömän hienoa. Se onkin aika uusi ja arkkitehtuuriltaan jännä, erityisesti sisältä. Siellä on paljon mukavannäköisiä soppia, minne opiskelija voi hautautua lukemaan tai vaikka nukkumaan... Suurin osa muistaa vielä mainita, että "it's second only to Harvard's in the nation!" Niin ylpeänä tuo aina sanotaan, etten ole kehdannut keneltäkään vielä kysyä, että missä kategoriassa se varsinaisesti on maan toiseksi hienoin; koossa, kirjojen määrässä vai ehkä jossain muussa?
Niin anteliaasti kaikki ovat halunneet tarjota minulle ruokaa, että ensimmäisen ruokaostokseni täällä tein vasta kolmannen päivän aamuna ko. kirjaston ruokalassa. Munaa, pekonia ja tee. $2.5. Täällä kampuksella muuten syödään joka paikassa ja kaikki, siis ihan kaikki, kertakäyttöastioista :(
Asuntolani on parhaasta päästä, ellei paras, kampuksella olevista kämpistä. Huonoimmasta päästä taas ovat nämä kaksi tornia, Blanding ja Kirwan Towerit, jotka sijaitsevat omani takana. Niissä taitaa olla 23 kerrosta ja hissit ovat kuulemma säännöllisesti jumissa. Huoneetkin ovat pienempiä ja talot vanhempia kuin meillä päin Smith Hallissa. Kotiin on kuitenkin helppo löytää melkein mistä päin kampusta vaan, kun spottaa nuo tornit ja suunnistaa niitä kohti.
Ja tässä se Smith Hall, eli meikäläisen dormi. Huoneeni on kolmannessa kerroksessa ja ikkuna juuri ja juuri pilkottaa kuvan oikeassa laidassa.
Kasvatustieteen laitoksen talo, eli toinen kotini kampuksella: Taylor Education Building. Entinen koulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti