Olutristeily ja Bethesda

Nähtävyyksien jälkeen oli ohjelmassa päivän odotetuin ohjelma - olutristeily! DC:ssä on joku Beer Week ja sen alun kunniaksi järjestetään Beer Cruise. 85 dollarin suhteellisen kalliiseen pääsylippuun sisältyi itse risteily, buffet-illallinen ja rajoittamaton määrä paikallisten pienpanimoiden oluiden maistelua. Tällä paatilla risteiltiin.

Normaalisti tuolla on tiukahko pukukoodi, mutta olutristeilyä varten sitä oli höllennetty, joten Ari pukeutui farkkuihin ja siistihköön kauluspaitaan (ilman solmiota tai takkia) ja minä laitoin sen ainoan edes vähän siistiä muistuttavan vaatteen, mikä minulla on koko reissussa mukana, päälle. 15 dollaria kalliimmalla lipulla olisi saanut t-paidan, lasin ja 30 minuuttia aikaisemman sisäänpääsyn. Halvemmatkin liput kuitenkin sai lunastaa satamasta jo aiemmin ja ohjeeksi meille annettiin vain "odotelkaa tossa siihen asti, kun saatte mennä sisään". Kaikissa lipuissa kuitenkin luki sama alkamisajankohta. noin 15-10 minuuttia ennenkuin virallisesti olisimme saaneet mennä sisään, Ari kyllästyi odottamiseen ja sanoi, että mennään vaan, kyllä ne päästää kuitenkin. Minä olisin rehellisesti odottanut vielä, mihin Ari totesi: "Oot kyllä vielä niin suomalainen!" :D

Risteilyllä oli kivat maisemat. Kertoisin tarkemmin, missä mentiin, jos tietäisin. Paria eri jokea pitkin kuitenkin. Reitin varrella oli mm. lentokenttä, minkä johdosta innostuin ottamaan kuvia lähinnä laskeutuvista lentokoneista...

Todistettavasti Jenkeissä myös kulkee junia! (Vaikka niitä ei kukaan, paitsi köyhät, käyttäisikään...)

Ari teki risteilyn aikana useampienkin seurueiden kanssa. En varsinaisesti pidä itseäni ujona, mutta toisaalta en usein avaa suutani, jos joku muu hoitaa puhumisen puolestani. Ari puolestaan (erityisesti muutaman - tai muutaman kymmenen - olutmaistiaisen jälkeen) on niin puhelias, ettei tarvinnut vaivautua. Lisäksi iski joku typerä englannin taitojeni vähättely päälle. Olin jossain vaiheessa jo hieman epätoivoinen sen kanssa, mutta nyt Lexingtoniin tultuani kaikki on sujunut jo paljon paremmin, vaikka voisin kyllä edelleen yrittää vähän enemmän....

No, Ari lähinnä hoiti puhumisen ja aina kun hän selosti, että olen menossa Kentuckyyn opiskelemaan, reaktiot olivat huvittavia. Tai huvittuneita. Tai sääliviä. Okei, kyllä se munkin mielestä on hieman huvittavaa, mutta etenkin pidemmän päälle, tämän toistuessa jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa kolmen päivän ajan, alkoi hieman ketuttaa. Varmasti DC:n porukka on fiksua ja urbaania ja kansainvälistä, mutta onko kaikki tuo arvostelu ihan paikallaan ja tarpeellista? Melkein jopa loukkaannuin joistain kommenteista, niin arvostelevia ne olivat Kentuckya kohtaan. Osa jutuista oli tietysti huumoria, mutta oli myös jokunen aidosti väheksyvän oloinen tapaus. Vaikka en tässä vaiheessa vielä tiennyt paikasta mitään, osa jutuista tuntui reilusti aliarvioimiselta. Enkä vieläkään tietysti tiedä paljon, mutta ei tämä nyt niin pahalta vaikuta...

Asiakkaiden lisäksi myös henkilökunnan fiilikset kohosivat risteilyn jatkuessa. Kyllä vain - täällä ei ilmeisesti ole (kovin?) laitonta tarjoilla alkoholia itsekin hieman sitä nauttineena. Lisää todisteita tästä sain samana iltana myöhemmin Bethesdalaisessa brittipubissa (mistä teki brittipubin se, että siellä tarjoiltiin ainakin kahta brittiolutta ja telkkarista näytettiin välillä myös socceria, eli jalkapalloa kuten me sen tunnemme), kun tipin lisäksi eräs seurue tarjosi tarjoilijalle myös shotteja. Niin saa kuulemma parempaa palvelua ja vahvempia drinkkejä, kun ilta etenee.

Koko päivän sääennuste näytti ukkoskuuroja ja 60% mahdollisuutta sateelle, mutta siltä onneksi säästyttiin aina kotimatkaan saakka. (Ja mentiin turvaan sinne brittipubiin sateen ajaksi.) Pimeän tullessa kuitenkin taivaalla, noin kolmessa ilmansuunnassa sijannistamme katsottuna, salamoi komeasti. En tietenkään saanut kuvaa surkealla pokkarillani, mutta voin kertoa, että salamointi ja auringonlasku samaan aikaan näyttää hienolta.

Tässä risteilyn olutlista, mistä todellisuudessa puuttui muutamia, mitä oli tarjolla ja osa, mitä olisi halunnut maistaa, ehti loppua ennenkuin pääsin niihin käsiksi. Nuo annokset sitten eivät ole tuoppeja, vaan maistelukupillisia - alkuillasta noin desin luokkaa, loppuillasta melkein tuopillisia välillä, riippuen ko. kojun henkilökunnan fiiliksistä.

Olut + mainossilmälappu = väistämätön YARRRR!

Yllä kuvissa näkyy myös yksi niistä synkähköistä metroasemista. Ei kyllä näytä kuvassa niin synkältä, mitä mielestäni olivat todellisuudessa. Googlettakaa kuvia DC:n metrosta :P

Seuraavana päivänä, maanantaina, käytiin avaamassa minulle pankkitili. Ari hoiti jälleen suurimman osan puhumisesta, mikä tässä tapauksessa kyllä oli ihan hyvä, sillä kävin aika hitaalla pankkisanaston ja muiden vaikeampien termien kohdalla. Ymmärsin kyllä, mutta järkevien vastausten muotoilu oli varsin tuskaista. No, kyllä tää englanti tästä alkaa luistaa varmaan jossain vaiheessa. Sen jälkeen syötiin vähän meksikolaista pikaruokaa ja käytiin kaupassa. Minkä seurauksena pääsin kauhistelemaan muovipussien käytön määrää. Siis. Voi. Ei. Meidän varsin kohtuullisen kokoiset ostokset pakattin kymmeneen (10) muovipussiin!

Jossain vaiheessa löytyi hyvää jälkiruokaa (vaikken olisi tarvinnut pääruuan jälkeen yhtään enempää kylläisyyden aikaansaamiseksi). Jogurttijäätelöä ja hedelmiä ja pähkinöitä ja kaikkea hyvää. Tunge purkkiin mitä ja niin paljon kuin haluat, kassalla hässäkkä punnittiin ja sen mukaan meni maksu. Omnom.

Bethesdan verenhimoisia villieläimiä:

Ja näkymättömiä aitoja:

... joiden läpi kuitenkin jotenkin oli päässyt pujahtamaan tämä kissa, joka seurasi meitä usean korttelin matkan. Ariin se oli erityisen kiintynyt, olikohan Arilla taskussa jotain hyvää?

Tiistain ohjelmaan kuului vierailu Arin työpaikalla, minkä kahviossa hengailin reilun tunnin Arin kokoustaessa. Siellä järjestetään lapsille tiedetapahtumia. Jee, lämmittää tulevan tiedeopen sydäntä :)

Työpäivän jälkeen Arin työporukka lähti happy houriin, minne tietysti seurasin Aria kuuliaisesti. "Brenda" oli jättänyt jollekin numeronsa elokuvista tutulla tavalla, mutta kukaan ei kai lopulta kehdannut soittaa... Koittakaa joku teistä :D (Pitäisiköhän olla diskreetti ja sutata tuosta kuvasta osa numeroa? Nääääh...)